RockBlog

RadioTime & Radio IO

2009-08-17T10:11:00.001+03:00

Tässä on pitkään oltu Spotify:n pauloissa (ja ollaan vieläkin), mutta otetaan esille pari uutta Internet Radio portaalia jotka tulivat vastaan.

Sonic youth – The eternal

2009-08-15T21:39:00.001+03:00

Pitkän linjan alternative/noise/avantgarde-rock yhtye Sonic youth on julkaissut uuden levyn joka kantaa nimeä The eternal.

Arviot: Soundi & Metacritic.

The dead weather – Whorehound

2009-08-11T22:43:00.001+03:00

The dead weather on “jälleen” yksi kokoonpano Jack Whiteltä (White stripes). Jonkinlaisesta “superkokoonpanosta” tällaisen räkäisemmän rockin/lo-fi rockin osalta tässä voisi kai puhua, kun muut orkesterin jäsenet on Alison Mosshart (The Kills), Jack Lawrence (The Raconteurs) ja Dean Fertita (Queens of the Stone Age).

Jack White:n tekimiset eivät kaikista kehuista huolimatta minua kiinnostaneet ennen kuin White stripesin Icky thump (2007) jälkeen joka oli itselleni yllätyksellisen hieno levy.

Whorehoundissa ei muototasolla ole mitään vikaa. Asenne, soundi ja muukin on kunnossa. Se mitä itse jään pohtimaan on mikä tässä on erottava tekijä White stripesin mateeriaalista noin soittajia lukuun ottamatta.

Arviot MetaCriticistä.

Muse – Uprising

2009-08-10T13:27:00.001+03:00

Muse:n tuore biisi Uprising kuunnteltavissa. Biisin intron pörinät lupaavat hyvää ja vaikka biisissä perinteisemmänkin brittipoppailun pariin soundillisesti päädytään jatkaa alun pörinä mukavasti kappaleessa kuitenkin mukana. Ehdottomasti positiivinen tunnelma biisistä jää.

Madonna

2009-08-07T09:50:00.001+03:00

Popin kuningatar Madonna kävi keikalla Suomessa eilen. Itse kävin tähteä katsomassa tiistaina Tallinnassa. Konserttien johdosta otettakoon RockBlogissakin tähden muutama hieno kappale kuunteluun:

Juodaan viinaa

2009-08-03T13:56:00.001+03:00

Läpileikkaus suomalaiseen juomakulttuuriin iskostuneesta Hectorin Juodaan viinaa rallista:

Yllättävän vähän on tästäkin biisistä saatu irti. Hintsanen ei mitään, Westman vähän soundillisesti ja Korpiklaani oman jouhikkometallisoundinsa verran, mutta muuten varsin esikuvalle uskollisesti luettu versio sekin.

Eric Clapton – Slowhand

2009-07-31T22:01:00.001+03:00

Jatketaan vanhemman soundin parissa eiliseen tapaan. Tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa levy on oikeasti vuosien takaa. Slowhand [1977] on yksi Eric Claptonin klassikkolevyistä. Levy alkaa kahdella todellisella Clapton klassikolla; Cocaine (joka siis J.J.Cale laina) ja Wonderfull to night. Kauas tästä kaksikosta ei taideta jäädä vielä seuraavallakaan biisillä Lay down Sally.

Melody Gardot – My one and only thrill

2009-07-30T23:11:00.001+03:00

Sukellus lauletun jazzin maailmaan. Melody Gardotin tarina on ihmeellinen –> Lukekaa AllMusicista. Tuorein levy My one and only thrill on julkaistu jokin aika sitten. Musiikillisesti tuntuu, että ajassa mennään taaksepäin noin puoli vuosisataa vaikka artistilla ikää rapsakka 24 vuotta. Kotisivut on sitten ultramodernisti Twitterissä.

Eternal tears of sorrow – Children of the dark waters

2009-07-27T22:32:00.001+03:00

Soundin arviossa varsin hyvät kehut saanut Eternal tears of sorrow tuorein pitkäsoitto Children of the dark waters soi oikeastaan juuri niin hienosti kuin arvion pohjalta voisi olettaakin. Levyn suureksi kompastuskiveksi osoittautuu kuitenkin rosoiset laulut jotka ovat aivan liikaa “normilinjassa” ja siten mitään sanomattomat. Puhtaat vokaalit toimii samoin soitantapuoli. Joku kunnon mylvijä paikalle niin sukat saattaisi hyvinkin pyöriä jaloissa. Varsin mielenkiintoinen risteytys tämä death metal & symphonic metal kuitenkin on.

The 69 eyes - Dead girls are easy

2009-07-22T19:15:00.001+03:00

The 69 eyes on julkaisemassa uutta levyään Back in blood 28.8.09. Levy on nauhoitettu jenkeissä LA:ssä ja tuottajana on häärinyt Matt Hyde (Slayer, Monster Magnet). Levyn ensimmäisenä videobiisinä toimii Dead girls are easy jonka ensi-ilta on ollut Playboy.com:ssa.

Tämän peruteella levyltä on odotettavissa hyvin 80-lukuista hard-rock meininkiä.

Emmi

2009-07-20T17:33:00.001+03:00

Levy hyllystä sattui käteen Emmin levyt, joista varsinkin keskimmäinen Can ful of joy (2005) miellyttää korvaani. Levyjä kuunnellessa tuli rutiinisti katsottua mitä artistille tätä nykyä kuuluu. Kotisivut ammottivat tyhjyyttään, samoin levy-yhtiön (EMI) sivut artistin kohdalla. Ehdin jo epäillä artistin lopettaneen, mutta sitten pääädyin MySpace:n, missä on kolme uutta kappaletta näytillä ilmeisesti myöhemmin tänä vuonna ilmestyvältä levyltä, jonka nimi Wikipedian mukaan tulee olemaan The invite.

The mars volta – Octahedron

2009-07-16T09:55:00.001+03:00

Olen kuunnellut varmaan jokaisen aikaisemmankin The mars voltan levyn rock-mediassa saadun kiitettävän palautteen johdota olematta kuitenkaan pitämättä levyistä juurikaan. Octahedron sai Soundissa (arvio ei vielä netissä) kehuja jonka lisäksi levystä todettiin sen olevan helpommin lähestyttävä joten päätinpä kokeilla tätäkin kiekkoa sen suuremmitta odotuksitta. Siksi olikin varsin mukava yllätys todeta, että tätähän kuuntelee oikein mielellään.

Arviot Metacriticistä.

Corazon

2009-07-12T21:51:00.001+03:00

Blogissa jäi näköjään mainitsematta pitkähkö Espanjan matka. Tuliaisiksi lukijoille tuotakoon sattumalta löydetyn El canto del loco:n biisi Corazon joka soi kämpillä varsin taajaan.

Alice in chains

2009-06-10T23:31:00.001+03:00

Alice in chains on nauhoittanut uutta materiaalia ja levyn pitäisi tulla ulos näillä näkymin syyskuussa. Bändin sivuilta ei vielä löydy kiekolle nimeä, mutta jäämme odottamaan mielenkiinnolla. Bändin blogin perusteella bändi itse ainakin on tyytyväinen tuotokseensa (joskin mitä muuta bändi voi omilla sivuillaan uudesta levystä sanoa?).

SunO))) – Monoliths & Dimensions

2009-06-09T08:59:00.001+03:00

Pitkästä aikaa muun lähteen kuin Spotifyn parissa sillä tämänkertainen stream on 3voor12 kautta tuleva.

Jos on tullut muutamien bändien kuten Swallow the sun ja Opeth kohdalla todettua, että biisit on pitkiä ja vaativat kuuntelua ja keskittymistä niin nyt vedetään kommentti vielä vähintään toiseen potenssiin SunO))):n Drone metal on jotain todella alkukantaista. Bändin tuoreimman Monoliths & Dimensions koostuu neljästä kappaleesta ja siltikin levy kellottaa mittariin 53 minuuttia. Levyä on ehdottomasti kuunneltava keskittyneesti ja melko kovalla volumella, jotta matalataajuuksinen hidastakin hitaammin etenevä drone uppoaa luihin ja ytimiin.

Hyvin kuvaavat arviot Drowned in sound ja AllMusic.

Faith no more – The very best definitive ultimale greatest hits collection

2009-06-07T15:31:00.001+03:00

Faith no moren paluusta on uutisoitu laajasti. Bändin paluukiertue yltää suomeenkin parinkin keikan verran. Kiertuetta ja paluuta pönkittämään on julkaistu kokoelma The very best definitive ultimale greatest hits collection bändin aikaisempien kokoelmien rinnalle. Ensimmäisen levyn 18 kappaletta ei sinällään yllätyksiä esittele. Lähes puolet (7) kappaleista on Angel dustilta [1993]. Eikä siinä tietysti loppujen lopuksi mitään onhan kyseessä kuitenkin bändin mestariteos. Kakkoslevyn 10 biisiä esittelee sitten bändin harvinaisuuksia, joka bändiä paremmin tunteville on varmasti se varsinainen täky. Kaikki kappaleet on 2009 remasteroituja.

Dido

2009-06-06T18:08:00.001+03:00

Dido:n äänessä on jotain maagista. Hauras, heleä, ihana. Biisejä kuunnellessani lueskelin samalla artistin bio:ta mistä tuli vastaan asioita joita en tiennytkään, kuten yhteistyö Faithlessin kanssa.

Dido omilla levyillään äänensä parhaita puolia esitellen:

Dido feattaamassa:

Stan (Eminem) [Todella iso hitti Jenkeissä]
One step too far (Faithless)
Feels like fire (Santana) [YouTube video]

Ja koska feat osion artisteilta löytyy mielestäni hienoa omaa materiaalia nostetaan jokaiselta yksi hieno biisi esille:

Eminem – Without me
Faithless – Insomnia
Santana – Smooth [Superhitti 2000-luvun tuotannosta]

Ja vielä loppuun video Eminemin Stan:sta jossa Dido siis esittää raskaana olevaa naista. Kerrankin hyvä ja ajatuksia herättävä video rapin parista!

Metric – Fantasies

2009-06-04T09:13:00.001+03:00

Kanadalainen indie rock/pop yhtye Metric on julkaissut neljännen pitkäsoittonsa Fantasies. Musiikki on erittäin miellyttävää popia, laulaja Emily Hainesin ääni hivelee korvaa ja sanoituksistakin löytyy useampiakin mukavia kielikuvia. Bändin tarinassa mielenkiintoa lisää se, että bändi nauhoitti debyyttilevynsä Grow up and blow away vuonna 2001, mutta se julkaistiin vasta 2007 bändin julkaistua tätä ennen kaksi pitkäsoittoa eli Old world underground, where are you now? [2003] ja Live it out [2005]. Syynä tähän on, että levyn julkaisu venyi ja bändi koki ettei se sillä enää tuo itsestään esille sellaisia puolia jota yleisö odottaa ja niin nauhoitettiin uutta materiaalia. Myöhemmin debyytin biisilistaan tehtiin joitain muutoksia ja se julkaistiin.

Fantasies arviot Metacriticistä.

Videot levyn biiseistä Sick muse ja Gimme sympathy. Videoiden ideat on jokseenkin samasta puusta.

Vaikka Spotifystä olisi koko levy kuunneltunakin eikä videoihin niin jaksaisi keskittyä kannattaa kuitenkin tämä Help I’m alive:n akustinen video katsoa.

Jambalaya

2009-06-03T12:53:00.001+03:00

Tämän kertaiseen postaukseen lähtökohdat on kirjallisuudessa. Kuten blogissa on tullut mainittua Stephen Kingin tuotanto on minua kiehtonut. Tällä hetkellä viimeiset sivut menossa jokseenkin jopa ärsyttävässä Lisey’s storyssa. Ne jotka ovat Kingin tuotantoa lukeneet ovat varmasti panneen merkille miehen viehtymyksen 60-lukuiseen musiikkiin. Lisey’s storyssa sukelletaan vielä syvemmälle amerikkaisen musiikin historiaan Hank Williamsin (1923-1953) muodossa. Miestä pidetään yhtenä merkittävimmistä countryn “isistä”. Koska artistia lähestytään nyt kirjan kautta otetaan esille kirjassa esillä oleva kappale Jambalaya joka on yksi miehen suurista kappaleista.

Kutiman

2009-06-01T15:30:00.001+03:00

Laitetaan pullopostia eteenpäin. Soundin Arttu Tolonen on löytänyt YuoTubesta Kutimanin, joka on tehnyt biisejä miksaamalla yhteen löytämiään videoita YouTubesta. Tuloksena on varsin uskomatonta materiaalia.

Tolosen postaus on jo muutaman kuukauden takaa, mutta se on jäänyt itseltä huomaamatta. Biisejä on YuoTubessa ainakin seitsemän vaikka tähän nyt linkattuna vain ykkösbiisi.

Amorphis – Skyforger

2009-05-30T16:35:00.001+03:00

Pitkäaikaisen suosikkiorkesterini Amorphis on julkaissut uuden pitkäsoittonsa Skyforger Suomessa 27.5. ja muualla Euroopassa 29.5. USA seuraa perässä 16.6.Olen odottanut levyä pitkään aina siitä saakka kun tietoa levystä on alkanut maailmalla tihkua.

Levy koostuu 10 kappaleesta, kuten Amorphis kiekoilla on tapana. Levyn aloittaa yli 6 minuuttinen moniosainen Sampo. Bändi kertoi itsekin halunneensa levyn alkuun hiukan haastavuutta. Majestic beast mennään vanhemman Amorphis soundin parissa “kunnon” murinan kera, tämä osahan puuttui edelliseltä Silent waters levyltä, joilla murinaosuudet olivat hiukan pehmeämpiä.

Arvio Soundista.

Levyn digipak-versiossa on ilmennyt pienet virheet äänitasoissa kappaleissa My sun ja Skyforger. Biiseistä on Nuclear blastin sivuilta ladattavissa mp3 ja wav versiot.

Manic street preachers – Journal for plague lovers

2009-05-28T11:49:00.001+03:00

On mielenkiintoista miten jokin taustalla vaikuttava yksityiskohta voi vaikuttaa levyn kiinnostavuuteen ratkaisevasti. Manic street preachersin uutuus Journal for plague lovers (Spotify | 3voor12)ei alkuun herättänyt mitään kiinnostusta vaikka huomasin levyn ilmestyneen. Bändin 1998 julkaisemalla This is my truth tell me yours levyllä oleva If you tolerate this your children will be next oli toki aikanaan iso hitti ja hieno biisi, mutta ei siitäkään ole pitkään aikaan jaksanut innostua. Biisi lähinnä ärsyttää sen kuullessa. No nyt uuden levyn arviota lukiessani heräsi kiinnostua levyä kohtaan sitä kautta, että levyn sanoitukset on haettu 1995 kadonneet ja 2008 kuolleeksi julistetun Richey Edwardsin (bändin silloinen kitaristi ja sanoittaja) muistiinpanoista. Levyn yleisilme on huomattavan Rock.

Arvio Metacriticistä.

Queensrÿche – American soldier

2009-05-24T19:46:00.001+03:00

Queensrÿchen tuore American soldier lähtee liikkeelle mielenkiintoisista lähtökohdista. Levyn tarinat on kerätty haastattelemalla sotilaita ja kertoo siis sodasta sotilaan silmin. Vaikka pohjatarina on mielenkiintoinen jää levy musiikillisesti valitettavasti varsin valjuksi.

Arvio Soundista.

Edit: Geoff Taten tytär Emily laulaa Home again raidalla. Bändissä nykyään kitaraa soittava Parker Lundgren on kihloissa Emilyn kanssa.

Bändi on edelleen lähellä sydäntäni, vaikka bändin parhaista teoksista alkaa olla jo aika tovi:

Lista ei bändiä seuranneille ole varmasti yllättävä. Ainoa mikä luultavasti poikkeaa massasta on, että itselläni levyjen paremmuusjärjestys on listalla alhaalta ylös, kun useimmilla lista kulkenee tuossa ilmestymisjärjestyksessä.

Black sabbath | Heaven & hell | Sapattivuosi

2009-05-23T13:06:00.000+03:00

Heaven & hell on kuten moni varmasti tietääkin Dion aikainen Black sabbath. Heaven & hell on nyt julkaissut uuden pitkäsoiton The devil you know (Spotify), joka soi varsin mukavasti. Raskasta, suhteellisen hidasta, kuten “Sabbathin” kuuluukin olla. Lisäksi omaa korvaani miellyttivät Rock and roll angelin akustiset kitarat. Arvion voi vilkaista Metacriticistä.

Jotenkin pidän kuitenkin omituisena sitä, että uudenkin levyn promohaastatteluissa Tony Iommi puhuu mahdollisesta paluusta myös Ozzyn kanssa Black sabbath nimellä. Monille faneille tämä tietenkin on varmasti mukavaa luettavaa, mutta ajatuksia se herättää tämänhetkisen kokoonpanon pysyvyydestä. Uusi materiaali on kuitenkin varsin vakuuttavaa.

Samaan soppaan sitten vielä suomalaista näkemystä asiaan. Sapattivuosi on jo muutaman levyllisen verran versioinut Black sabbathin materiaalia suomeksi. Nyt tuoreimmalla Ihmisen merkki (Spotify) bändi on siirtynyt Ozzyn ajasta Dion aikaan. Esikuvabänsinsä tavoin myös Sapattivuosi on vaihtanut laulajaa tälle levylle. Hannu Paloniemen paikan on tällä levyllä ottanut Marco Hietala. Arvio Imperiumista.

Tori Amos – Abnormally attracted to sin

2009-05-21T11:34:00.001+03:00

Tori Amosin tuotannossa on minusta aina ollut jotain hienostunutta ja eleganttia. Eikä uusin pitkäsoitto Abnormally attracted to sin (Spotify | 3voor12), tuota tässä mielessä pettymystä. Jos nyt jostakin kritiikkiä voi antaa niin pituudesta, 18 biisiä ja 73 minuuttia on paljon kerralla kuunneltavaksi.

Arviot Metacriticin kautta.

PS. Kotisivuilla melko seksikästä kuvaa tarjolla. Kyseessä kuitenkin 45-vuotias nainen.

PPS. Tässäpä vasta mielenkiintoinen löytö: Comic book tattoo. Kyseessä 2008 julkaistu sarjakuva kirja, jossa 51 tarinaa joiden kaikkien pohjana toimii jokin Tori Amosin kappale.

Stratovarius

2009-05-20T10:19:00.001+03:00

Stratovarius ei sinällään kuulu niihin kiihkeimmin seuraamiini orkestereihin taikka edes musiikkityyliin, mutta uusi Polaris kyllä kiinnostaa tästäkin huolimatta. Levyä ei valitettavasti ole Spotifystä kuunneltavissa, joten otetaan esimakua Deep unknown videon kautta (huomaa, että tämä on HQ video).

Danger Mouse julkaisee uuden levyn tyhjänä CD-R:nä.

2009-05-19T13:49:00.001+03:00

Noisen uutisissa osui silmiin vähintäänkin omintakeinen uutinen. Danger Mouse julkaisee uusimman levynsä Dark knight of the soul tyhjänä CD-R:nä. Levyllä on painetut kannet ja sisällä tyhjä levy. Levyn kannessa kerrotaan sisällä olevan levyn olevan tyhjä. Saatesanoissa artisti toivoo yleisön löytävän musiikin “jotakin muuta tietä”. Toimintamallilla Danger Mouse kiertää EMI:n kanssa käymänsä oikeudenkäynnin asettamaa kieltoa julkaista mitään.

Grateful dead

2009-05-18T09:51:00.001+03:00

Soundin 4/09 Minun tähteni osiossa Juho Juntunen esittelee omana tähtenään Grateful deadin. Artikkelissa kolahti muutama kohtaa omiin ajatuksiin yhtenevästi:

Loistava nimi
Ei suomessa tunnettu, jos on yritetty kuunnella ei olla ymmärretty

… ja niin oli taas kokeiltava. Omat tutkielman bändin parissa ovat menneen satunnaisesti kirjastosta löytyvien levyjen kautta, mikä ei välttämättä ole se paras tapa lähteä tutustumaan artistiin, jos vastassa on jotain haastavampaa. Juntunen suosittelee bändiin tutustumisen aloitettavan seuraavien levyjen kautta:

Idols

2009-05-17T15:12:00.001+03:00

Perheen naisväki on ollut kiinnostunut Idolsista läpi ohjelman historian. Itseä ei ole juuri jaksanut innostaa vaikka on todettavakin, että tämän vuoden Pete Parkkonen ja Anna Puu ihan ok materiaalia ovatkin saaneet aikaan. Tällä postauksella Idolsia lähestytään kuitenkin hiukan toisesta kulmasta, nimittäin Don Johnson big bandin tuoreen Records are forever kautta, jonka Rush (Spotify) raidalla vierailee Anna Abreu.

Poison

2009-05-15T09:56:00.001+03:00

Jatketaan eilisellä linjalla ja esitellään kappale, josta oli Radio Helsingissä esillä akustispitoisempi ja rauhallisempi esitys. Tällä kertaa esillä Alice Cooperin Poison. Radio Helsingin sivuilta ei soittolistaa ole tällä hetkellä ole kyseiselle ajankohdalle saatavilla, joten täyttä varmuutta versiosta ei ole, mutta veikkaukset osuu Caro & El club vigil:n kohdalle. Ja samaan syssyyn kollaasiin muutama muukin.

Kaikki nuoret tyypit

2009-05-14T08:48:00.001+03:00

Radio Helsinki soitti mielenkiintoisen version Tehosekoittimen kappaleesta Kaikki nuoret tyypit puhuessaan Suvisaareen tänään avattavasta graffitiseinästä. Jouduin poistumaan radion ääreltä ennen kuin artistia mainittiin joten piti tehdä hiukan myyräntyötä. Kappale osoittautui Skandinavian music groupin versioksi.

(Molemmat kappalelinkin Spotify:n)

Amorphis – Silver bride (video)

2009-05-13T16:15:00.001+03:00

Amorphis on julkaissut videon singlebiisistään Silver bride.

U2 – 18 singles

2009-05-12T21:24:00.001+03:00

Levystä ei näköjään ollutkaan blogimerkintää vaikka näin kuvittelin asian olevan. Asia on siis korjattava pikimiten. U2:n 18 singles (Spotify) on nimittäin soinut matkasoittimessani varsin taajaan vaikka bändi ei mitään suursuosikkejani olekaan. Tämän singlekokoelman biisilista on vakuuttava ja se vie laadullaan mukanaan. Se mihin huomio kiinnittyy kerta toisensa jälkeen levyä kuunnellessa on sen loistavat soundit. Mikä ilmavuus! Toinen asia mistä levyllä pidän on Edgen kitarointi, ja erityisesti delay-efektoitu kitarointi a’la Pride (In the name of love) ja Where the streets have no name.

Arvio AllMusicista.

Bob Dylan – Together through life

2009-05-11T17:06:00.001+03:00

Togerher through life (Spotify) on Bob Dylanin pitkä uran uusin levy. Soundin arviossa levy sai vaatimattomat täydet 5 tähteä ja on lehden kuukauden levynä. Levyä kuunnellessa kannattaa pitää mielessä levyn syntytapa; Lainaus Soundin arviosta:

“Albumin syntyhistoria on siinä mielessä poikkeuksellinen, että alkusysäyksen sille antoi ranskalainen elokuvaohjaaja Olivier Dahan. Hän oli pyytänyt Dylanilta musiikkia uuteen elokuvaansa My Own Love Song. Dahan tarvitsi surumielistä laulua, mitä päähenkilö laulaisi kyseisen elokuvan loppupuolella. Dylan oli pitänyt Dahanin ohjaamasta Edith Piaf -elokuvasta ja sävelsi Life Is Hardin, koskettavan, 1930-luvun lama-aikojen balladit mieleentuovan, kauniin laulelman, ja se sysäsi liikkeelle nopean ja kiihkeän luomisprosessin ja antoi koko albumille teeman ja tunnelman.”

Mp3 uutisia

2009-05-09T10:21:00.001+03:00

Tuli ostettua MikroBitin tuore 5/09 joka on lehden 25-vuotis juhlanumero, kun lehden sai mukavaan 1 € hintaan. Lehdessä oli muutama mp3 tiedostoihin liittyvä uutinen.

Ensimmäinen varsin hämmentävä uutinen kertoo Stanfordin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, missä on todettu että huonolaatuinen mp3-tiedosto ja muukin netistä saatava bittivirta muokkaa ihmisten käsitystä hyvästä äänestä. Kun huonolaatuisten streamien äänet käyvät tutuiksi aletaan ne mieltää hyväksi soundiksi. Tämä kävi esiin tutkimuksessa siten, että soitettaessa erilaatuisia ääninäytteitä valitsivat testattavat parhaimmaksi/miellyttävimmäksi ääneksi alhaisilla bittivirroilla pakatut tiedostot.

Tätäkin blogia voisi pitää osasyyllisenä yllä mainittuun “ongelmaan” sillä onhan täällä linkattu useaan otteeseen äänenlaadullisesti ei niin hyviin lähteisiin kuten MySpace, Yuotube ja 3voor12. Onneksi nyt voidaan enenevässä määrin linkeissä käyttää Spotifya niin päästään jo huomattavasti parempitasoisen äänen pariin.

Toisessa uutisessa kerrotaan mp3-tiedostomuodon jatkokehittämisestä häviöttömään muotoon. Laajennos kantaa nimeä mp3hd. Tiedoston pitäisi olla taaksepäin yhteensopiva, eli sen pitäisi soida soittimissa jotka tukevat vain häviöllistä mp3-pakkausta. Tiedot häviöttömän ja häviöllisen tiedoston välillä kirjataan id3-tagiin. Tiedä sitten miten tämä tulee pärjäämään HiFi harrastajien varsin pitkälle suosiman Flac-häviöttömän pakkauksen kanssa.

Chickenfoot

2009-05-07T19:12:00.002+03:00

Kaupaan mennessä RadioRockista tuli Rautaa vai roskaa äänestyksen insertti, missä kerrottiin Chickenfoot nimisestä yhtyeestä, missä vaikuttavat Joe Satriani ja Sammy Hagar. Yhdistelmä kuulosti mielenkiintoiselta, mutta ehdin kaupalle ennen biisin alkamista joten olihan se tutkittava... Aikamoisesta superkokoonpanosta näyttää olevan kyse, jo mainittujen herrojen lisäksi bändissä musisoi Chad Smith (Red hot chili peppers) ja Michael Anthony (Van halen). MySpacesta pääsee kuuntelemaan kolme rallia, Oh yeah (joka on RadioRockin äänestyksessä), Down the drain ja Soap on a rope. Musiikkissa mennään blues pohjaisen rockin ehdoilla. Omaan korvaani käy erityisesti se, että Satrianilta ei kuulla oikeastaan ollenkaan hänelle ominaista sooloilua.

Widescreen mode - The hanging man

2009-05-04T17:47:00.002+03:00

Widescreen mode on viimeaikoina tullut vastaan muutamaankin kertaan netissä erilaisissa yhteyksissä. Lopulta päätin ottaa uuden The hanging man (Spotify) kiekon kuunteluun. Tuoreessa Soundissa (4/2009) bändin soundia verrataan Metallican, Paradise lostin ja Disturbedin sekoitukseksi. Lisäksi bändi toivoo mainittavan Testamentin. Metallica löy kasvoille musiikista selvästi, miksei Testament ja Disturbedkin sieltä ole kuultavissa, mutta siitä Paradise lostista en sitten niin tiedä. The robots alkaa gootahtavalla riffillä niin olisiko sitten siinä. Toisaalta verrokkibändit oli artikkelissa edellisen levyn pohjalta joten ei nyt liikaa niuhoteta.

Niille joilla ei Spotifya ole käytettävissä levyn voi kuunnella myös MySpacesta, mutta biisit eivät ole oikeassa järjestyksessä.

Arvio Noisesta.

Amorphis - Silver bride

2009-04-24T21:12:00.002+03:00

En päästäkään lukijoita pelkillä lattarirytmeillä. Tämä on laitettava vielä esille. Amorphisin uusi sinkku Silver bride kuunneltavissa Spotifyssa. Takuuvarmaa Amorphis kamaa.

Tulevan Skyforger levyn teaser alkaa olla ison maailman kamaa:

CéU

2009-04-24T19:25:00.002+03:00

Olen tässä tekemässä lähtöä pohjoiseen kevään viimeisillä lumille. Vaikka suunta on kohti kylmää jätän blogin "hiihtolomalle" kuumissa lattaritunnelmissa. CéU on kotoisin Brasiljasta ja musiikissa soi samba, soul, jazz, afrobeat, reggae ja höysteenä ajoittain mykyaikaisen soittimet kuten turntable.

Depeche mode - Sounds of the universe

2009-04-21T11:55:00.000+03:00

Maailman suosituin elektroninen bändin Depeche mode yli 75 miljoonalla myydyllä levyllä on julkaissut uuden pitkäsoiton Sounds of the universe (Spotify|3voor12) joka on järjestyksessään bändin 12 pitkäsoitto. Euroopan julkaisu on ollut 20.4.09. Arviot levystä voi katsastaan vaikkapa Telegraphista ja Sputnikmusicista.

Opeth

2009-04-20T16:33:00.003+03:00

On jälleen aika tunnustaa tietämättömyytensä. Vaikka olen lukenut useammankin jutun ja levyarvion Opethista olen syystä taikka toisesta onnistunut päässäni lokeroimaan bändin samaan karsinaan Göteborg-bändien kanssa ja siten sen materiaaliin tutustuminen ei niin ole innostanut. No onneksi vihdoin tuli tämäkin asia korjattua ja nyt on tullut kuunneltua bändiltä Watershed [2008] (Spotify) ja Ghost reveries [2005] (Spotify) kiekkoja. Tutustuttavaa riittää näissäkin levyissä vielä pitkään saati sitten, että bändi on näiden kahden kiekon lisäksi julkaissut seitsemän muutakin studiolevyä. Musiikki on mielenkiintoinen sekoitus 70-lukuista progeilua ja death metallia. Biisit on pitkiä ja polveilevia ja niissä riittää kuunneltavaa ja sisäistettävää pitkäksi aikaa. Jos Opeth ei ole vielä hallussa älkää tehkö sitä virhettä että ette materiaaliin tutustuisi. Ja muistakaa antaa sillä mahdollisuus antamalla sille riittävästi aikaa.

Soundin arviot Watershedistä ja Ghost reveriesistä.

Joe Bonamassa - The ballad of John Henry

2009-04-17T18:34:00.003+03:00

Joe Bonamassa oli minulle tuntematon nimi, mutta kiinnostuin artistista Soundin The ballad of John Henry (Spotify) levyarvion perusteella. J.B. on -77 syntynyt kitaristi joka soittaa kuin "vanha tekijä". Selviä vaikutteita voi kuulla vaikkapa Stevie Ray Voughanista. Hienoa bluesia ja hienoa kitarointia. Suosittelen.

Ennen soolouraansa mies on soittanut bändissä nimeltä Bloodline jossa mukana olivat myös Waylon Krieger (Robby Kriegerin (The doors) poika), Erin Davis (Miles Davisin poika) jaBerry Oakley Jr. (Allman Brothersin basistin poika). Bändi julkaisi yhden levyn joka kantaa bändin omaa nimeä.

Bat for lashes - Two suns

2009-04-16T17:08:00.003+03:00

Päädyin kuuntelemaan Bat for lashesin (Natasha Khan) tuoreen 6.4.09 julkaistun kakkoskiekon Two suns (Spotify) Radio Helsingin kehujen jälkeen (soi viikon levynä). Muualtakin on kehuja tullut; Esimerkkinä vaikkapa Pitchfork. Itse en siltikään oikein jaksa levystä taikka artistista innostua. Mieleyhtymiä tulee Björkin suntaan.

Lacuna coil - Shallow life

2009-04-11T21:33:00.003+03:00

Italialaisen Lacuna coilin 20.4.09 julkaistava viiden pitkäsoitto Shallow life on kuunneltavissa ennakkoon 3voor12 kautta. Muutamia arvioita, joista ei turhaan kehuja kannata etsiä: Metal invader & Soul drift... Ja valitettavasti taitavat oikeassa olla...

Tänään ollaan räävittömiä....

2009-04-03T09:41:00.003+03:00

Aloitetaan kotimaisin voimin elektro-osastolta:

Eikä länsinaapurissa jäädä pekkaa pahemmaksi, kun In flames esittää vuoden 1997 levynsä nimikkokappaleen Whoracle.

Sitten kansainvälistä näkemystä: P.J. Harvey - The whores hustle and the hustlers whore levyltä Stories from the city, stories from the sea (2000). Harvey on syntyjään britti mutta asunut ajoittain pitkiäkin ajanjaksoja jenkeissä.

Ja sitten vielä sieltä ison veden toiselta puolelta jossa sielläkin osataan:

Papa roach - Hollowood whore bändin tuoreimmalta albumilta Metamorphosis (2009)

Varsin värikästä elämää viettäneen Courtney Loven luotsaaman Holen - Teenage whore

PJ Harvey - A woman a man walked by

2009-04-02T10:50:00.004+03:00

PJ Harvey on julkaissut uuden levyn A woman a man walked by yhdessä John Parishin kanssa. Sama parivaljakko on aikaisemmin tehnyt levyn Dance hall at Louse point (1996). Koska Harvey on omissa musiikin tutkimuksissani tullut vastaan useammankin kerran viimeaikoina oli levy otettava kuunteluun (3voor12 | Spotify). Ja koska Harveyn tuotanto ei itselleni niin tuttua ole kuuntelin pohjille myös hänen AllMusicissa kehuttuja uran alkupää levyjä Rid of me (1993) ja To bring you my love (1995) joihin verrattuna tämä uusi kiekko on huomattavasti rauhallisempi ja vähemmän hyökkäävä. MIelenkiintoisen kontrastin uuden levyn kuunteluun saa myös lukemalla Soundin ja AllMusicin varsin erilaisiin lopputuloksiin päätyvät arviot.

Naurava kulkuri

2009-04-01T15:11:00.002+03:00

Näin aprillipäivän kunniaksi laitetaan päivän teemaan sopivaa ei niin vakavaa musiikkia:

In Flames

2009-03-31T19:51:00.002+03:00

In flames on julkaissut äskettäin videon biisistä Delights and angers. Biisi julkaistaan sinkkuna 10.4. ja se löytyy myös bändin A Sense Of Purpose (2008) pitkäsoitolta.

Spotify

2009-03-30T20:03:00.004+03:00

Olen käyttänyt Spotifya nyt jonkin aikaa ja täytyy sanoa, että tämä on parasta mitä musiikkimaailmassa on vähään aikaan tullut vastaan. Eli kyseessä on ruotsalainen vielä beta-asteella oleva palvelu, jolla ihmiset voivat streamata netistä lähes mitä tahansa musiikkia. Ajatuksen tasolla suht kohdilleen pääsee, kun ajattelee iTunesin ilman latausmahdollisuutta ja ilmaisena. Spotifylla on sopimukset neljän ison ja useamman pienen lefy-yhtiön kanssa. Musiikkia on jo nyt miljoonia kappaleita ja sitä lisätään tällä hetkellä noin 10 000 kappaletta päivässä. Streamin taso on varsin hyvä ~160 kbs ogg vorbis joka vertautuu noin 192 kbs mp3 tiedoston kanssa. Ei siis mitään hifiä, mutta esim parempi kuin iTunesin maksulliset ~128 kbs aac tiedostot.

Spotify maksaa artisteille biisien soittokertojen perusteella. Rahat hankitaan mainoksilla ja premium palvelulla (9,99 €/kk) jolla mainoksista pääsee eroon. Ainoana huonona puolena voidaan pitää sitä, että palvelu vaatii tällä hetkellä kutsun, jotta käyttäjäksi pääsee. Betan lopussa (en tiedä koska) palvelu lanseerataan luonnollisesti koko kansalle. Kutsun löytää netistä helpolla, itselläni taisi mennä muutamia minuutteja asian järjestämiseksi.

Palvelusta lisää Noisesta ja Helsingin Sanomista.

Last.fm radio

2009-03-27T16:09:00.002+02:00

Last.fm lopettaa ilmaisen radiopalvelunsa Brittejä, Saksaa ja Jenkkilää lukuunottamatta. Jatkossa palvelun käyttäminen maksaa 3 €/kk. Ilmoitus Last.fm blogista. Sääli, sillä tämä oli hieno palvelu etsiä uusia artisteja ja tutustua erilaisten musiikkityylien artisteihin. Niin paljoa tuota ei kuitenkaan tule käytettyä että rahaa viitsisi maksaa, varsinkin kun netistä niitä ilmaisiakin radiotaajuuksia varsin kohtuullisesti löytyy... Muu palvelu last.fm:ssä pysyy ennallaan.

Amorphis

2009-03-25T10:44:00.003+02:00

Amorphis on julkaisemassa uutta levyään Skyforger 27.5.09. Levyn ensimmäinen single kantaa nimeä Silver bride ja se julkaistaan virallisesti 22.4.09. Biisi soi kuitenkin tämän viikon (23-27.3.) RadioRockin roskaa vai rautaa biisinä päivittäin klo 17. ja kuten arvata saattaa biisi on radiosta nauhoitettu ja laitettu nettiin. Ilmeisesti biisistä on intro leikkautunut pois. Loppu leikkautuu jokatapauksessa. Saa tästä silti kuvaa siitä missä mennään.

Hypem

2009-03-24T09:40:00.000+02:00

The hype machine Hypem vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Sivusto tutkii satoja musiikkiblogeja netissä ja linkittää niistä mp3 tiedostoja ja artikkeleita jotta ihmiset löytäisivät "mistä juuri nyt puhutaan" ja itselleen uutta ja kiinnostavaa musiikkia.

Chris Cornell

2009-03-23T09:52:00.003+02:00

Yhden maailman hinoimmista lauluäänistä omaava Chris Cornell (ex Soundgarden & Audioslave) on julkaissut kolmannen soololevynsä joka on herättänyt huomattavan määrän keskustelua netin keskustelupalstoilla. Mies on lähtenyt ottamaan rohkeaa irtiottoa menneisyydestään ja tehnyt uuden pitkäsoittonsa Scream kohdalla yhteistyötä Hip-Hopin saralla kunnostautuneen Timbalandin kanssa. Tuloksena on varsin elektronisesti soiva levy joka vaatii miehen aikaisemman musiikin ystäviltä ennakkoluulotonta lähestymistä. Haukkuva arvio Noisesta. Tuorimman 3/09 Soundin kehuvaa arviota ei vielä ole netistä luettavissa, mutta kiinnostuneimmat voinevat käydä joidenkin päivien päästä tutkiskelemassa Soundin sivuja.

Discover Chris Cornell!

Manboy

2009-03-21T14:31:00.001+02:00

Kotimaisen Manboy:n tuore pitkäsoitto Deus protector noster on kuunneltavissa kokonaisuudessaan MySpacessa.

Maj karma

2009-03-19T10:01:00.002+02:00

Entisten aikojen underground/vaihtoehto suomirock yhtye ja viimeisimmillä levyillään varsin suureen kansansuosioon noussut Maj Karma on julkaissut uuden pitkäsoiton Salama. Levyn voi kuunnella MySpacessa. Levy jatkaa muutaman viimeisimmän levyn linjoilla sikäli, että tässä mennään enemmän keskitien ehdoilla kuin bändin alkuaikojen punkinkin suuntaan kumartavalle tuotannossa. Tarkempi arvio Soundista.

Stairway to heaven

2009-03-16T22:33:00.002+02:00

Sain tästä videosta vihiä kaverilta...

Sitä Led Zeppelin versiota on varmaan jokainen jo kuullut aivan riittävästi, joten tässä hiukan erilaista ja oikeastaan todella hämmentävää versiota kappaleesta. The Australian Doors on siis coverbändi, joka kuulostaa... Yllätys yllätys Doorsilta ja videolla he siis versioivat Stairway to heavenia:

Lamb of god

2009-03-09T15:05:00.002+02:00

Sacramentin (2006) aikaan en jaksanut innostua Lamb of godista bändin ympärillä pyörineestä hypestä huolimatta. Bändi tuli jokin aika sitten puheeksi kaverin kanssa, jolloin tuon levyn aikaisilla muistoilla tuli bändi teilattua aika rankastikin. Nyt tuoreessa Soundissa oli arvio uudesta Wrath kiekosta ja jonkin aikaa asiaa puntaroituani päädyinkin MySpaceen tutkimaan josko levystä maistiaisia löytyisi... MySpacessa odotti kaksi yllätystä; Ensiksikin levy on kuunneltavissa kokonaiduudessaan ja toiseksi materiaali on Sacramentiin nähden huomattavasti parempaa. Mättö on raakaa ja brutaalia, mutta sitä metalcoren vaatimaa ilmaakin soundista löytyy.

The prodigy

2009-03-08T18:06:00.003+02:00

The prodigy on palannut tauolta ja ainakin bändin tuoreen levyn Invaders must die sinkkubiisi Omen "rockaa" varsin hyvin.

Itselläni bändi on aina eniten kulminoitunut The fat of the land (97) levyn biisiin Smack my bitch up. Video ei ilm. ole alkuperäinen, mutta biisihän se tässä tärkeintä onkin.

Let me entertain you

2009-03-06T08:32:00.003+02:00

Radiosta sattui korviin joku päivä sitten Robbie Williamsin Let me entertain you ja koska kyseessä ei ole mitenkään hassumpi kappale laitetaan se tänne muidenkin tutkiskeltavaksi. Biisi on Williamsin ja Guy Chambersin kirjoittama Williamsin Life through a lens (1997) debyytille vaikka netissä joissakin paikoissa virheellisesti väitetäänkin kappaletta Queen coveriksi.

Sólstafir

2009-03-05T17:58:00.003+02:00

3voor12 palvelussa törmäsin jokin aika sitten Soundissa kehuttuun Islantilaisen Sólstafir:n tuoreeseen Köld pitkäsoittoon. Musiikki tuo jollakin tapaa mieleen kotimaisen Calliston toiseksi uusimman pitkäsoiton Noir:n pitkillä ja varsin ahdistavasti soivilla kappaleillaan.

I was teenage satan worshippers

2009-03-04T15:22:00.002+02:00

On aina hienoa tavata kotimaista musiikkis ulkomaisilla nettisivustoilla. Nyt kotimaisen I was teenage satan worshipperin toinen levy The lemonade ocean on kuunneltavissa 3voor12 kuuntelupisteessä. Metallisesta nimestään huolimatta bändi soittaa electropopia. Levyn arviot voi bongata Noisesta ja Desibelistä.

Joutsenet

2009-02-28T12:35:00.002+02:00

Aasinsillalla eilisestä, eli jos eilisessä postauksessa en kokonaisuudessa lämmennyt Jenni Vartiaiselle, mutta Ihmisten edessä oli hyvä kappale niin samat sävelet koskevat massiivista suosiota nauttivaa PMMP:tä ja heidän kappalettaan Joutsenet.

Ihmisten edessä

2009-02-27T12:19:00.002+02:00

Jatketaan Reginan viitoittamalla tielle, eli biiseillä joiden pianoriffi on kutkutellut korvaani. Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä on kappale, johon tuli tutustuttua lasten kiinnostuksen kautta. Vaikka itse pitkäsoitto ei kovin kiinnostava olekaan on tämä nimikkoralli kuitenkin varsin mainio. Video valitettavasti raskasta katseltavaa...

Uusia tuulia musiikkibisneksessä

2009-02-25T11:24:00.002+02:00

Uudenlasita näkemystä musiikin levittämiseen --> Katosblogin kirjoitus Violasta.

Saanko jäädä yöksi?

2009-02-25T11:09:00.003+02:00

Radiosta tuli Reginan Saanko jäädä yöksi? ollessani tienpäällä jälkikasvun kanssa. Lapset pitivät biisin pianoriffiä "omituisena kilkutuksena" mutta omaan korvaani riffi oli aivan loista.

Helvetti

2009-02-24T12:41:00.004+02:00

Kauko Röyhkän & Riku Mattilan Helvetti olisi varmasti ollut mukana 2008 parhaat listalla, jos biisi viimevuoden puolella olisi tullut tietoisuuteeni. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan sillä sen verran hienosta teoksesta on kyse. Lainasin kirjastosta myös miesten yhteislevyn biisin innoittamana, mutta muu materiaali ei vedä vertoja tälle levyn aloitusraidalle.

Morrissey

2009-02-20T09:43:00.002+02:00

Morrissey on mielestäni ollut lähes jatkuvasti esillä viimeisten vuosien aikana. Itse en ole juuri jaksanut tämän ex-The smiths miehen tekemisistä kiinnostua, mutta aika ja toisto näyttää tekevän tehtävänsä. Sillä miehen tuore Years of refusal, on ollut jo jonkin aikaa 3voor12 kautta kuunneltavissa ja on myönnettävä, että kyllä tämä toimii. Arvion voi lukaista Soundista, mistä ei kovin kummoisia kehuja ole tarjolla.

45 degree woman

2009-02-19T17:08:00.004+02:00

Helsinkiläisen melodista raskasta rockia soittavan 45 degree womanin toinen pitkäsoitto Revival on kuunneltavissa ennakkoon MySpacessa. Levyn ilmestyy 25.2.09. Läpikuunneltua täytyy sanoa, että vaikka ihan kelpobiisejä levyllä onkin ei yhtään The waitin tasoista tajunnanräjäyttäjää vastaan tule. Parhaana biisinä esiin nousee Endless ocean.

Callisto

2009-02-12T12:30:00.003+02:00

Calliston kolmas pitkäsoitto Providence on kuunneltavissa ennakkoon MySpacessa. Levy julkaistaan 18.2.09. Aikamoisen yllärin sai bändi aikaan, nimittäin laulua, siis muunlaista kuin taustalla kuuluvaa ruoheaa huutoa, on tarjolla levyllä runsaasti. Mikä toisaalta ei ole mikään ihme, kun on vokalistikin nykyään kehissä (kitaristi hoiti huuto-osuudet aikaisemmin). Levy vaikuttaa edeltäjäänsä Noiria (2006) huomattavasti kevyemmältä vaikka ajoittain varsin raskaasti ja ahdistavasti edelleenkin edetään.

Franz Ferdinand

2009-02-07T12:38:00.002+02:00

Franz Ferdinandin kolmas pitkäsoitto kantaa nimeä Tonight: Fraz Ferdinand. Sen voi kuunnella kokonaisuudessaan 3voor12 palvelun kautta. Levyn arvio Soundista.

Bruce Springsteen

2009-02-03T10:13:00.000+02:00

Olen oppinut pitämään Bruce Springsteenin tuotannosta pikkuhiljaa tässä viimeisten vuosien aikana lähinnä muutamien live ja kokoelmalevyjen kautta. Siksipä olikin mielenkiintoista lähteä kuuntelemaan tätä uutta Working on a dream kiekkoa.

Soundin arviossa ei suurensuuria kehuja ole tarjolla ja onkin todettava, että ainakin omaan korvaan tämä soundaa kyllä paremmalta kuin tuon tekstin pohjalta voisi olettaa.

Discover Bruce Springsteen!

Samae Koskinen

2009-01-29T09:30:00.001+02:00

Samae Koskisen (Sister Flo) toinen soololevy kantaa nimeä Elossa. Levy on soinut Radio Helsingissä viikon levynä mitä kautta itsekin on joitakin kappaleita tullut kuultua muillakin taajuuksilla soineen Vanha mies parvekkeella raidan lisäksi. Nyt levyn voi kuunnella ennakkoon MySpacesta. Levyn kerrotaan olevan episodialbumi jossa yhden päivän tapahtumat kerrotaan useamman ihmisen näkökulmasta ja lopussa näiden ihmisten tarinat nivoutuvat yhteen. Levyarvion voi lukea Soundista.

Tuomo

2009-01-28T14:01:00.000+02:00

Tuomo Prättälän (mm. Quintessencen ja Q-Continuum) toinen pitkäsoitto kantaa nimeä Reaches out for you. Virallinen julkaisupäivä on 4.2.09. mutta sen pääsee kuuntelemaan ennakkoon MySpacesta. Levyn arvion voi vilkaista Soundista. Soulin tahdeissa mennään. Omaa korvaa mielyttää ainakin nopeampitempoinen The Grant.

Would?

2009-01-26T17:36:00.000+02:00

Kuultuani, että Opeth on tehnyt version 90-luvun alun grungeaallon itselleni isoimman bändin, eli Alice in Chainsin Would? raidasta oli nettiä tutkittava ja koottava hiukan erilaisia luentoja kappaleesta kasaan:

Kuten listasta näkyy varsin laihaksi jäi versioiden löytyminen. Lisäksi olisi ollut Dream theaterin heikkotasoinen soundcheck veto, mutta sitä ei listaan lisätty. Pettymys oli tuo Opethinkin veto, varsin alkuperäiseen nähden uskollinen, ei omaa näkemystä ja tulkintaa.

John Frusciante

2009-01-23T16:49:00.002+02:00

Melko pitkästä aikaa tuli rockin parista vastaan jotain todella kiinnostavaa kuunneltavaa. Nimittäin John Fruscianten (Red hot chili peppers) The Empyrean (2009) joka on kuunneltavissa kokonaisuudessaan 3voor12 kautta. Musiikki on melko instrumentaalipainotteista ja vaatii normaalia enemmän keskittymistä mutta ei silti ole mitenkään liian sisäsiittoista muusikolta muusikolle musiikkia.

Parhaat 2008

2009-01-09T08:53:00.003+02:00

Blogissa on syksyn aikana jatkunut hiljaisuus senkin jälkeen, kun vajaan kuukauden mittainen musiikki "lakkoni" päättyi. Pääsyynä tähän, että "lakon" jälkeen on tullut kuunneltua lähinnä afrikka ja afro rytmejä joista kirjoittaminen ei näillä tiedoilla oikein luonnistu. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut !

Sitten varsinaiseen postauksen aiheeseen, eli vuoden 2008 parhaisin. Lista on varsin erilainen, kuin alkuun saattaisi tästä kynästä ajatella irtoavan, sillä paljon seurattu raskaampi rock loistaa nyt poissaolollaan. Kyllähän sitä edelleen on paljon kuunneltu ja seurattu, mutta nyt fiilikset on vuoden aikana olleet kuitenkin tämän suuntaisia:

Ilman tarkempaa järjestystä:

Jep, tämä Juicen alkuperäisesitys on Tervomaankin osalta nauhoitettu aikaisemmin kuin 2008 mutta päätin ottaa biisin mukaan viimevuonna ilmestyneen Lemmikit 1998-2008 kokoelman varjolla.

Von Hertzen brothers - Freedom fighter

Oikeampi tapa olisi ollut nostaa esiin koko Love remains the same levy, mutta video löytyi tästä kappaleesta.

Lisäksi listalle olisi voinut nostaa ainakin Saran-Pitelet taivasta, mutta en löytänyt kuin huonolaatuisen videon sekä Volbeatin viimevuotiselta Guitar gangsters & cadillac blood levyltä jonkun menevämmän raidan, mutta videota ei tullut vastaan kuin vanhemmilta levyiltä.

Black sabbath

2008-11-30T18:18:00.001+02:00

Radio Rockissa oli artikkeli Black sabbathista heidän koko vuoden menossa olleessa 100 kaikkien aikojen parasta rock albumia sarjassaan. Pääsin artikkeliin vähän kesken, joten toivottavasti faktat tulivat oikein. Mikäli näin on on mielenkiintoinen yksityiskohta siinä, että bändin Paranoid on arvostettu listalla sijalle 8 ja sillä, että yksikään bändin levy ei ole suomessa myynyt kultalevyyn edellyttävää määrää. Ottaen huomioon Black sabbathin merkityksen koko raskaamman rockin historiassa on arvostus bändille toki kohdallaan.

Guns 'n Roses

2008-11-29T22:00:00.000+02:00

Maailman pisimpään valmisteltu ja odotettu Guns 'n Rosesin Chinese democracy on kuunneltavissa 3voor12 kuuntelupisteessä. Levyä on puurreettu noin 15 vuotta ja se on tiettävästi maailman kallein pitkäsoitto. Henkilökohtaisesti en levyltä odottanut oikeastaan mitään. Siksipä se pääseekin yllättämään varsin positiivisesti. Varsinkin alkupään rockimmat raidat ovat mukavaa kuultavaa. On toki todettava, että ei tältä pitkäsoitolta uutta You could be mineä tai Sweet child o mineä löydy.

Blogissa ollut taukoa

2008-11-19T09:02:00.002+02:00

Blogissa on ollut lähes kuukauden tauko, kun olen tietoisesti hakenut etäisyyttä musiikkiin. Netistä alkoi aktiivisen seuraamisen tuloksena löytä siinä määrin paljon kuunneltavaa kiinnostavaa materiaalia, että iski infoähky. Samainen tilanne oli viimevuosikymmenellä kirjaston kanssa, kun levyjä tuli kahden viikon laina-ajalla lainattua sievoisia kasoja ja siten niihin ei ehtinyt kunnolla perehtyä. Kirjasto-toiminnana sain haltuun tietoisesti rajaamalla lainattavien levyjen määrää. Nyt pitää sitten yrittää samaa myös internetin kanssa.

Hellacopters

2008-10-24T15:35:00.000+03:00

Uransa lopettavan Hellacoptersin viimeiset keikka Tukholmasta nähtävissä livenä MySpacessa 25 ja 26.10. klo 15 ja 21 CET.

Primal scream - Screamadelica

2008-10-20T11:20:00.004+03:00

Anttilassa oli joitakin aikoja sitten ohittamaton tarjous, kun Primal screamin Screamadelica (1991) ja Give out but don't give up (1994) levyä myytiin yhteishintaan 4€. Levyistä ensin mainittu Sreamadelica nauttii kulttisuosiota.

Primal sreamin on perustanut Bobby Gillespia 1984 soittaessaan vielä Jesus and the Mary chainissa. Primal screamissa miehen vastuulla on vokaalit. Bändi aloitti toimintansa perinteisemmän kitaravetoisen britti-indie-pop-rockin parissa. -90 luvullu tultaessa bändi kiinnostui silloin briteissä nousussa olleesta elektorinisesta musiikista. Ensikosketus tähän toimintaan saatiin raidan I'm losing more than I'll ever have kautta, jonka miksasi uudelleen Andrew Weatherall. Biisi uudelleennimettiin Loadediksi ja se lyötyy Screamadelicalta, joka on bändin kolmas pitkäsoitto.

Levyn aloittaa Movin' on up, joka sisältäää gospeltunnelmia. Kolmantena soiva Don't fight it, feel it on toistolle perustuvaa pitkälti elektronista ilmaisua. Osa läpi biisin kulkevasta synäriffistä tuo mieleen sammakon kurnutuksen. Higher than the sun on tummempaa Depeche mode tyylistä musiikkia. Lähimmäksi perinteistä rock-ilmaisua päästään Damaged raidalla.

Vaikka levy sinällään onkin ihan hieno esitys siitä mitä happorockin ja elektronisen ilmaisen ristisiitoksella saadaan aikaan niin olisin kaivannut levyllä vielä hiukan lisää vaihtelua. Väliin hiukan lisää tiukempia kitaran murahduksia tyyliin Loaded tai vaihtoehtoisesti vielä rankempaa techno otetta.
3/5

Vaihtoehtoiset ylistävät arviot AllMusicista ja Sputnicmusicista, missä biisi biisiltä käsittely levystä.

Discover 627710,Don't Fight It, Feel It,3780,PrimalScream,78582,Screamadelica,291375e1b7e36f3c32d0fb0c6a237fa4,d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e,0,411,2,3!

Spiritualized

2008-10-18T12:47:00.002+03:00

Viimeaikoina Spiritualizedin nimi on ponnahtanut esiin vähän väliä erilaisissa käänteissä. Vaikka muutamia biisejä bändiltä olinkin kuullut ei se ollut mitenkään mainittavampaa vaikutelmaa itseeni tehnyt. Tuoreessa Soundissa (10/08) tehtiin vertausta Spiritualizedin ja Bill Shanklyn "Jalkapallossa ei ole kyse vain elämästä ja kuolemasta vaan jostakin vielä tärkeämmästä" kommentin välillä. Oli siis syytä ottaa tarkemmin selvää mistä tässä bändissä oikein on kyse.

MySpacessa kuunneltavissa 6 kappaletta. Tuoreimmalta Songs in A&E levyltä on kuunneltavissa You lie you cheat ja rauhallisemmat ja biiseinä mielestäni paremmat Soul on fire ja Sweet talk. Levy on omistettu The royal London hospitalin henkilökunnalle, missä bändin nokkamies Jason Pierce oli ennen levyn tekoa pitkään hoidossa.

Vanhahkolla 1998 (bändi perustettu 1989) nauhoitetulla Come together bändi vetää isosti, kuten näkyy ja kuuluu, onhan mukana orkesteria ja taustalaulajaa rutkalti. Vastapainoksi tuoreempaa, Glastonburyssä 2004 nauhoitettu Shine a light joka soi intiimimmin ja pienemmin.

Näidenkään tutkimusretkien jälkeen en vielä voi sanoa ymmärtäväni sitä hypeä joka tällä hetkellä tuntuu vellovan. Come together oli mielestäni näistä paras veto. Shine a light sai netissä kovaa hehkutusta (kuten mm. videon postaajalta), itselläni ei oikein kolahda muut kuin loppupuolen urkusoundit.

Bändi on keikalla Tavastialla 6.11.

Firebox

2008-10-17T20:20:00.000+03:00

Lähestytään musiikkia perinteisen bändinäkökohdan sijaan tällä kertaa levy-yhtiö suunnasta. Raskaaseen rockiin keskittynyt Firebox on tullut vastaan muutamaa bändiä netistä tsekatessa, joten päätin tarkistaa hiukan yhtiön rosteria. Firman mp3-playerin kautta pääsee mukavasti tutustumaan yhtiön aritsteihin, joita tällä hetkellä on 19 ja joista useampikin on vieraillut blogin "sivuilla" jossakin vaiheessa.

Grendel

2008-10-16T18:59:00.000+03:00

Useamman demon ja yhden omakustanteen jälkeen kotimainen Grendel lyö pöytään debyyttilevynsä A change through destruction (julkaisu 22.10.). Levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan MySpacessa.

Bändi itse esittelee musiikkinsa näin:

"GRENDEL wants to introduce you the growling vocals of Mikko Virtanen mixed with Jussi Kraft's and Mika Kivi's heavy guitar riffs, Kari Martikainen's moaring bass lines and melodic keyboards played by Juha Terrilä. All this built on top of heavy drumming of Jarkko Piipari."

Yllä esitetyt tavoitteet bändi pitkälti lunastaakin. Vaikka puhtaista vokaaleista ei mitään puhutakaan niitäkin levyltä löytyy. Soundeissa on onnistuttu hyvin, sillä ne ovat riittävän raskaat, mutta ilmavuus on säilynyt.

Keane

2008-10-15T20:29:00.001+03:00

Keanen kahta edellistä levyä Hopes and fears (2004) ja Under the iron sea (2006) on myyty yli 8 milj. kappaletta. Tänään (15.10.) bändi julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa Perfect Symmetry. Levyltä löytyviä erikoisuuksia ovat soitettu saha ja rummun läpi nauhoitettu laulu. No loppupeleissä näistä erikoisuuksista huolimatta häpeilemättömän brittipopin äärellähän tässä ollaan. Levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan 3voor12 kautta. Keskitien arvio levystä luettavissa AllMusicissa.

Kaiser chiefs

2008-10-14T10:31:00.000+03:00

Brittiläisen 2003 perustetun indie-rock bändi Kaiser chiefs:n (nimi napattu Etelä-afrikkalaiselta
jalkapallojoukkueelta) kolmas pitkäsoitto Off with their heads on kuunneltavissa 3voor12 kautta kokonaisuudessaan.

Another way to die

2008-10-13T12:19:00.001+03:00

Uusi James Bond Quantum of solace (trailer) kolkuttelee jo ovia ensi-illan ollessa 7.11.08. Uuden bondin tunnari on jo pitkään ollut oma tapauksensa. Tällä kertaa tunnuskappaleen Another way to die (video) esittää Alicia Keys ja Jack White. Noin ensikuulemalta varsin erikoinen ja eripurainen pari. Biisiä nyt useampaan kertaan kuunnelleena homma toimii kuitenkin varsin hyvin tuoden esille molempien artistien vahvuuksia. Biisi on perinteiseen Bond-tunnariin nähden mielestäni "vaikeammin lähestyttävä" enemmän kuuntelua vaativa.

Tom Morello & Sonya Kitchell

2008-10-07T16:47:00.001+03:00

NPR musicin kautta on kuunneltavissa Philadelphiassa heitety yhteiskeikka, jossa esiintyy Tom Morello sekä Sonya Kitchell. Molemmilta on setissä 6 kappaletta. Morello ei varmasti sen suuremmin esittelyjä kaipaa. Mies esiintyy siis nimenomaan The nightwatchman ominaisuudessa.

Sonya Kitchell sen sijaan on tuntemattomampi tuttavuus. Hän on 19 vuotias kitaristi singer-songwriter. Tarina kertoo, että hän löysi musiikillisen ilmaisun, kun 9/11 iskun jälkeen puki tunteensa ja päiväkirjamerkintänsä laulun muotoon. Ensimmäinen EP julkaistiin 2005 Suzanne Vega:n valvovan silmän alla. Tämän jälkeen on ilmestynyt kaksi pitkäsoittoa; Words came back to me (2006) ja nyt julkaistu This storm.

Oasis

2008-10-02T17:35:00.000+03:00

90-luvulla maailman isoinpii bändeihin lukeutuva Oasis on 6.10. julkaisemassa uutta levyä Dig out your soul, jonka luvataan olevan entiseen materiaaliin nähden tummempaa ja psykedeelisempää. Tällaiset kommentit nostavat mielenkiinnon levyä kohtaan aivan uudelle tasolle sillä vanhoin opein tehty levy ei ainakaan minua olisi juuri liikauttanut. Levy on MySpacessa ennakkokuuntelussa kokonaisuudesaan. Omiin korviini veto on ehdottoman oikea ja levy kuulostaa oikeinkin hyvältä, joskin ne parhaat rallit taisi tulla heti levyn kärkeen Bag it upin ja The turningin muodossa. Muutenkin bändi on levyllä mielestäni parhaimmillaan hiukan rauhallisempien kappaleiden aikana.

Smells like teen spirit

2008-09-30T15:00:00.002+03:00

Luin Soundista arvion Tori Amosin Live at Montreux 1991/1992 levystä, missä mainittiin koskettava veto Nirvanan Smells like teen spiritistä. Hetken lukemaani mielessäni pyöriteltyäni päätin katsella minkälaisia erilaisia tulkintoja kappaleesta netistä löytyy... Ja löytyyhän niitä:

Nirvana
Tori Amos
Paul Anka
The Ukulele Orchestra of Great Britain
Patti Smith
Tarja Turunen (biisi alkaa noin 1 min kohdalla)
The String Quartet

Rachel Yamagata

2008-09-29T11:58:00.001+03:00

30-vuotiaan amerikkalainen Rachel Yamagata on saksalais-italialaisen äidin ja kolmannen polven amerikkalaistuneen japanilaisen isän lapsi. Aikaisemmin hän on esiintynyt funkbändi Bumpuksen riveissä 6 vuotta minä aikana he tekivät 3 pitkäsoittoa. Sooloartistina ura on alkanut 2001, ensimmäinen pitkäsoitto Happenstance julkaistiin 2004, mistä on katkelmia kuultu O.C:ssä ja Aliaksessa. Nyt lokakuussa -08 Yamagata on julkaisemassa seuraavaa levyään, joka kantaa nimeä Elephants...Teeth Sinking into Heart. Levy on kaksijakoinen nimensä mukaisesti, joista ensimmäinen puoli on rauhallisempaa pianovetoisempaa musiikkia ja jälkimmäinen enemmän rokahtavaa ja särmikkäämpää ilmaisua.

Rachel Yamagata:n Philadelphian keikka on kuunneltavissa NPR-Musicin kautta.

Kyllä tämä internet on luojan lykky. Tästäkään artisti ei suomalaisessa mediassa ole osunut silmiin mitään ja materiaali on kuitenkin erittäin vahvaa. Kaiken maailman roskaa jenkeistä kyllä tuodaan maahan ja mainostetaan silmät ja korvat täyteen. Sama koskaa lisäksi vaikkapa viimeviikolla esillä ollutta The black angelsia.

The black angels

2008-09-25T17:23:00.000+03:00

2004 Texasissa perustetun The black angelsin 60-lukuinen psykedelia-rock on kiehtonut minua jo aikaisemminkin. Nyt bändin tuorein, tosin jo toukokuussa -08 julkaistu Directions to see a ghost on kuunneltavissa 3voor12 kautta kokonaisuudessaan. Kyllä tässä edelleen loistavassa hengessä kuljetaan Doorsin jalanjäljillä. Tosin musiikki on kyllä kitaravetoisempaa. Ehdottomasti suositeltavaa kuunneltavaa.

Kotisivuillaan bändi ilmoittaa jo valmistautuvansa kolmannen pitkäsoittonsa nauhoittamisen.

Kings of leon

2008-09-24T12:02:00.000+03:00

Kings of leon on kolmen veljeksen ja heidän serkkunsa muodostama bändi, josta veljekset viettivät nuoruutensa kiertämällä ympäri amerikkaa saarnaajaisänsä kanssa. Bändi nousi 2003 tyhjästä rockmaailman tietoisuuteen debyytillään Youth & young manhood, josta en tuolloin itse jaksanut juurikaan innostua. Nyt bändiltä on ilmestynyt neljäs pitkäsoitto Only by the night, jonka voi kuunnella 3voor12 kautta kokonaisuudessaan. Musiikkityylinä retroonpäin kallellaan oleva amerikan rock. Levy alkaa aivan loistavalla Closer raidalla. Seuraavaa huippuhetkeäkään ei tarvitse odotella pitkään, sillä se tulee vastaan kolmosraidalla Sex on fire, joka nousi brittien sinkkulistan kärkeen ilmestyessään. Loistavan alun jälkeen levy kuitenkin tasaantuu, eli pitkälti olen samaa mieltä kuin Soundikin arviossaan.

Scars on broadway

2008-09-23T09:24:00.002+03:00

Scars on broadway on System of a downista tutun Daron Malakianin uusi bändi. Ja Malakian painottaa nimenomaan, että bändi eikä projekti, kuten monesti on kuultu puhuttavan. SOAD:n paluuseen mies suhtautuu skeptisesti, bändi voitaneen siis katsoa hajonneeksi. Scars on broadwayssa soittaa myös toinen SOAD mies, eli John Dolmayan (rummut). Musiikillisesti Malakian erottelee SOAD:n ja Scarsin eroja näin: "SOAD:ssa muut elementit sekoittuivat metalliin. Sacrsissa metalli sekoittuu muihin elementteihin". Biisit levyllä ovat lyhyitä, 15 kappaleella neljä minuuttia ylitetään vain kerran ja kolme minuuttia alitetaan kuusi kertaa. Näiden kahden ajatuksen kautta pääsee levyn ymmärtämisessä jo pitkälle; suhteellisen suoraviivaisia, enemmän perinteisen rockin kaavoihin mahtuvaa ilmaisua.

Soundin arviossa 4/5.

Discover 1129010,Exploding/Reloading,75173,Scars On Broadway,121274,Scars on Broadway,967fd92a04c01dafaa720810b086b508,b561faa8bda02c6e3f990845707e1b02,0,135,4,3!

The Haunted (albumstream)

2008-09-22T11:53:00.001+03:00

Ruotsalaisen melodeath/metalcore bändi The hauntedin tuore Versus on kuunneltavissa kokonaisuudessaan 3voor12 kautta. Levy sai tuoreen Soundin (9/08) arviossa (ei tällä hetkellä netistä saatavilla) täydet 5/5. Arviossa tehtiin rinnastuksia mahdolliseen samankaltaiseen kulttiasemaan kuin Slayerin Raign in blood. Levy on nauhoitettu studiossa livenä, bändin mukaan ilman klikkiä jne. Kertakuuntelun jälkeen levystä on vielä paha sanoa mitään, mutta todettakoon, että Crushed on ainakin nimensä ansainnut.

Bändi esiintyy Tavastialla 8.10.

Swallow the sun - Plague of butterflies

2008-09-19T17:06:00.002+03:00

Swallow the sunin kaksi edellistä kiekkoa, eli Ghosts of loss (arvio) ja Hope (arvio) ovat blogissa saaneet karvan alle täysien pisteiden arviot. Nyt arviossa oleva Plague of butterflies sävellettiin alunperin tilaustyönä baletin musiikiksi, mutta projekti kaatui ja niin bändi julkaisee biisin nyt EP-muodossa.

Plague of butterflies on 34 minuutin pituinen kolmesta osasta (Losing the sunsets, Plague of butterflies ja Evael 10:00) koostuvaan kokonaisuus. Biisi alkaa hiljalleen, kaikesta kuulee että kerrankin bändillä on aikaa rakentaa kappaletta ja tarinaa rauhassa. Ensimmäiset vokaalit tulevat noin 5 min kohdalla. Kontrastit ovat todella jyrkkiä rauhallisten ja runttauskohtien välillä. Kritiikkiä on annettava siitä, että särökitarat tuodaan sisään muutamaan kertaan volume-fadella joka on turhan "halpa" tapa toimia. Varsinkin kun bändi kykenee paljon mielikuvitulliksellisempiinkin ratkaisuihin, joita niitäkin biisin aikana kuullaan.

Loistava, polveileva kappale, joka ei kestonsa missään vaiheessa ala puuduttaa. Biisiä kunnellessa ei tule huomanneeksi biisin pituutta lainkaan. Miksikään taustamusiikiksi tämä ei kelpaa lainkaan vaan biisi edellyttää keskittynyttä kuuntelua. Toivottavasti keikoilla vedetään biisi kokonaisuudessaan.
5/5

Plague of butterflies kuunneltavissa Deezerissä:

Discover Swallow The Sun!

"bonusmateriaalina" EP:llä on mukana Out of this gloomy light -demo, jota bändin fanit ovat pitkään kyselleet, sillä sitä ei virallisesti ole julkaistu missään. Demon materiaalia ei ole arviossa otettu huomioon. Todetaan tässä siitä sen verran, että mikäli en bändiä entuudestaan tuntisi ja tämä olisi ainoa materiaali mitä tarjolla olisi olisin siitä varsin tohkeissani. Bändi on kuitenkin näistä ajoista kehittynyt valtavia harppauksia biisin kirjoituksessa, vivahteikkuudessa ja draaman kaaren luomisessa.

Tänään 19.9. Helsingin LevykauppaX:ssä Swallow the sun akustisesti kitaran, pianon ja laulun voimin. Eli varmasti hyvin spesiaalia settiä luvassa. Tammikuussa bändi vetää 6 keikan "Suomen kiertueen". Bändi ilmoittaa kotisivuillaan näiden olevan ainoat suomen keikat johonkin aikaan.

Amorphis

2008-09-11T21:58:00.000+03:00

Amorphis aloittaa seuraavan levynsä työstön marraskuussa. Holopainen on sanonut "tulevan materiaalin teeman pyörivän taivaankannen takomisen ympärillä ja tarjoaa erittäin vahvan eeppisen kokonaisuuden".

Metallica (albumstream)

2008-09-08T22:42:00.001+03:00

Metallican 12.9.08 julkaistava bändin yhdeksäs pitkäsoitto Death magnetic on kuunneltavissa kokonaisuudessaan 3voor12 kautta. Soundillisesti ja biisien rakenteen puolesta palataan pitkälle menneeseen, eli Master of puppetsin (1986) ja Ride the lightningin (1984) aikoihin. Ja sehän ei voi olla pahasta! Samaa aikajännettä on aistittavissa biisien pituuksien puolelta, jotka kellottuvat pääsääntöisesti sinne 6-8 min tasolle.

All nightmare long oli ensimmäisen kuuntelun jälkeen levyn kohokohta. Vastaavasti heikoin esitys tuntui olevan The day that never comes joka toi paljolti mieleen Load/Reload aikojen soundimaailman. The unforgiven III oli myös varsin kova pettymys vaikka biisin alku pianoineen vielä menettelikin. Kokonaisuudessaan levy yllätti kuitenkin positiivisesti, sillä en jaksanut odottaa levyltä oikeastaan mitään.

Kiireisimmille levy saatavilla ainakin LevykauppaX:stä heti 12.9.08 klo 00.01.

Diablo - Icaros

2008-09-08T21:48:00.002+03:00

Pari edellistä Diablon kiekkoa, eli Mimic47 (2006) (arvio) ja Eternium (2004) ovat olleet bändiltä keskinkertaisempia suorituksia soundien ollessa tukkoon ahdettuja. Näitä edeltänyt levy Renaissance (2002) oli erittäin kova suoritus bändiltä. Tuoreimmalta Icaros (2008) kiekolta ensimmäisenä maistiaisena julkaistiin nimibiisi, jonka jälkeen en ollut valmis uskomaan tämänkään levyn mahdollisuuksiin Renaissancen onnistumisten toisintona. Yllätyksekseni kyseinen Icaros raita on levyn pahiten pettävä raita liian tukkoon ahdettuine soundeineen, muuten levy soi ilmavammin. Nyt jopa soolot on saatu sävellettyä niin, että ne sopivat yhteen kappaleen kanssa eivätkä tunnu irrallisilta kuten niin monesti aikaisemmilla levyillä.

Levy alkaa Trail of kingsillä joka alkaa keskiaikaistyylisellä soitannalla muuttuen siitä nopeasti mahtipontikseksi riffittelyksi ja siitä edelleen Diablomaiseksi metallin paukutukseksi. Kertosäkeessä vedetään korkealta ja kovaa, mikä nostavat bändin kohdalla hymynkaretta huulille, sekun ei ole sitä ominta bändin aluetta. Vierailijalistaa vilkaisemalla arvelisin suorituksen olevan Jarkko Aholan (Teräsbetoni) suusta. Toinen yllättävä veto kuullaan levyn toisessa päässä, eli lopetusraitana, joka kestää 8 min. Tähän saakkahan Diablo on varsin järjestelmällisesti noudattanut 4 min biisin kestoa.

Kuten aikaisemmillakin bändin levyillä ehdoton Wow! reaktio tulee Malmbergin kannutusta kuunnellessa. Miehen patteristosta lähtee sen tason rumputulta, että oksat pois. Levyltä ei löydy mitään instant-hittejä mikä musiikkilaji huomioon ottaen ei tietenkään ole mikään ihmekään. Kuuntelua biisit kestävä hyvin.
4/5

MySpacesta kuunneltavissa levyltä raidat Icaros, Living dead superstar ja Resign from life.

Volbeat (albumstream)

2008-09-02T21:49:00.001+03:00

Tanskalaisen Volbeatin tuore (julkaistu 1.9.08) kolmas pitkäsoitto Guitar gangsters & cadillac blood on kuunneltavissa kokonaisuudessaan 3voor12 kautta. Bändi on ilmeisesti (epävirallinen tieto) tulossa tammikuussa -09 keikalle suomeen.

Musiikkia voisi kuvailla vahvasti 80-lukuun kallellaan olevaksi klassiseksi hard-rockiksi. Mausteena ripaus suoraan paahtavaa punk-asennetta. Soinnissa vahvasti esillä muhkeat jykevät kitaravallit ja puhtaat vokaalit. Mainittava on myös onnistuneet kannet kaikilla kolmella pitkäsoitolla. Ensimmäisellä kuuntelulla parhailta maistuvat nimiraita Guitar gangsters & cadillac blood, Mary Ann's prom (jossa sitä jytisevää kitaravallia esitellään oikein mallikkaasti), kevyempi Light a way jolla on selviä mahdollisuuksia slovarityyliseksi hitiksi ja Metallicalle (bändi mainitaan sanoissakin) kumartava Wild rover of hell.

Klubikeikalla oluttuopin äärellä nautittuna varmasti lähes täydellistä hyväntuulen musiikkia.